Piparkakku P. | RIP 03.01.2009 - 03.08.2011

suomenhevonen, tamma
03.01.2009 - 03.08.2011
rautias, 154cm
kasvattaja Wikners
ko helppo a, re 100cm, työhevos

Jonkin ajan päästä ystäväni soittelikin uudestaan, mutta hieman eri asian merkeissä. Hän oli päättänyt myydä Pipsan kokonaan tai vain osan siitä, ja ajatteli kysyä ensin minulta, haluaisinko ottaa sen tänne meille. Tietenkään en voinut sanoa "ei", ja tallissa oli muutenkin ainakin yksi karsina tyhjillään. Eipä se karsina kauaa tyhjillään ollut, sillä läsipäinen suokkivahvistuksemme mutusteli siellä heiniään pari päivää myöhemmin. Pipsa kotiutui Snilliin melkein heti, ja nyt se on Veeran kanssa melkein parhaimmat kaverit - kaksi isomahaista, perussuomenhevosta.

Pipsa on kuin tehty hieman hevosia pelkääville ja aloittelijoille. Rauhallinen ja mukava tamma ei yleensä hosu uuden tuttavuuden lähettyvillä, mutta kuitenkin se tutustuu innokkaasti henkilöön. Pipsa on helppo käsitellä, ja se melkein seuraa taluttaessakin ilman naruakin. Jos taluttaja pysähtyy, niin tekee myös tammakin. Hoidettaessa se yleensä joko torkkuu pienillä päiväunilla korvat leväällään tai katselee kiinnostuneena ympäristöään, riippuen vähän päivästä. Kovin korkea tamma ei ole, joka helpottaa huomattavasti jos ja kun lapset sitä harjailevat. Hoitopuomi on hyvä paikka tammaa harjata, sillä katseleehan se uteliaana mitä muut hevoset tekevät. Talvikarvan lähtöaikaan sitä saa harjata vaikka kuinka, koska se kasvattaa todella tuuhean karvapeitteen aina talveksi. Eipähän tarvitse loimia heittää niskaan, kun tamma on lämmikettä omasta takaa. Yleensä se ei pistä vastaan, kun ollaan laittamassa varusteita päälle, mutta kuolaimia se ei ihan automaattisesti ota. Sen kanssa ei tarvitse kauaa tapella, kunhan vain on päättäväinen.

Kentällä Pipsa on sama vanha itsensä, eli nöyrä ja rauhallinen. Se on varmasti melkein jokaisen ratsastajan unelmahevonen, sillä se tottelee melkein silmänräpäyksessä, jos vain on sillä tuulella. Kunhan selässä olevat lapset eivät kovin potki kylkiä tai vedä ohjista, voivat myös hekin ratsastaa tammalla ihan kuin vähän kokenut ratsastaja. Pipsan askellajeissa on helppo istua, vaikka ne ovat luonnostaan aika nopeita. Tammalla on pieni tapa kuumuta liiallisesta laukkaamisesta, mutta puolipidätteillä saa vauhdin pysymään (ainakin toivottavasti) kontrollissa. Esteradalla Pipsa hyppää yleensä innokkaasti ja korkealta, vaikka se on tunnettu hieman kömpelöstä hyppytyylistä. Kouluratsastuksen puolella Pipsa on ehkä vähän parempi kuin esteillä. Kunnon työllä tammasta saa esille kunnon kouluhevosen, eikä se loppuviimeksi ole kovin vaikeaa.

Pipsa on myös koulutettu työhevoskilpailuihin, niin kuin muutama muukin tallin hevonen. Se on yleensä innoissaan, kun sen päälle laitetaan silat ja kärryt kiinnitetään perään. Tohkeissaan se vetää kärryjä kuin mikäkin työhevonen, vaikkei sillä ole kovin kummoinen tekniikka. Sillä on vähän kiire vetää kärryjä, mutta muuten se on ihan kiva työhevosen alku.

Sukutaulu

i. Kullan Tallin Kimallus
sh - prt - 160cm YLA3
ii. Hohde
ie. TP Kuningatar
e. Smurffiina L.
sh - rt - 156cm
ei. Smurffin Onnenpoika
ee. Marianne

Pipsun isä, Kullan Tallin Kimallus aka Kimmo, on komeilla askelilla ja rehdillä luonteella varustettu suomenhevosori. Kouluratsastukseen painottautunut punarautias ori on kasvattajan entinen hoidokkini, joten hän voi sanoa kokemuksella orin olevan yksi ihanimmista suomenhevosista päällä maan! Kiltti luonne, upeat askellajit sekä hyvä suku ovat Kimmon kuuluisuuden salaisuudet. Koulusukuinen ori on esteillä varsinainen häseli, mutta kentällä siitä kuoritutuu riittävän pitkän verryttelyn jälkeen satumaisen ihana kouluhevonen. Kimmolla on ennen Pipsaa kuusi jälkeläistä, jotka ovat kaikki ihan hyviä kouluratsastuksessa. Omasta mielestäni kuuluisin Kimmon varsoista on varmaankin Kullan Ciku, jonka omistaa RK Golden Horse.

Pipsun emä, Smurffiina L. eli Tiina, on kiltti suomenhevostamma. Tiina on ollut omistuksessani jo jonkin aikaa, mutta Pipsu on sen ensimmäinen varsa. Tiina on kilpaillut niin koulu- ja esteratsastuksessa sekä montéssa ihan hyvin sijoittuen. Monitoimihevosena tunnettu tamma on luonteeltaan mitä parhain - se rakastaa lapsia, antaa niiden hoitaa sitä, kantaa niitä selässään hyvin varovasti sekä toimii hyvin myös vähän vanhempien ratsastajien kanssa. Tiinan isä Smurffin Onnenpoika oli enemmän este- kuin kouluhevonen, mutta Marianne tykkäsi kisata enemmän koulupuolella.

Jälkeläiset

06.05.2010 -- t. Snillin Tättähäärä -- i. Rökin Tarinapoika
24.03.2011 -- t. Snillin Justiina -- i. Fn Rosoreuna

kilpailukalenteri

02.10.2010 Rytmihäiriö - Metsäajo aloittelijoille, sh - 03/16, 8vp
10.08.2010 TYH - Metsäajo - 02/18, 52p, 1rp, BIS3
25.07.2010 VPA CUP - 60-70cm - 02/24
30.05.2010 Vinskin ponitalli - 70cm - 03/30, 0vp.
02.02.2010 VSHK - Metsäajo - 02/20, 8p. 4rp
09.01.2010 Rytmihäiriö - Metsäajo aloittelijoille - 02/12
25.07.2009 VPA Cup - Helppo B - 01/65

Pipsu osallistui 27.07.2009 Pihlajamäessä järjestettäviin työhevosvaljastuskurssille, jossa tammalle tuli tutuksi niin luokki- että silavaljastus. Paikan päällä oli myös muutama valjasvalmistaja ja matkalta tuli sitten mukaan upouudet länget, jos vaikka innostuisimme Pipsun kanssa työhevoskilpailuissa käymään.
- Kutsu


kaikki sivuston materiaali © Meeri N. / Snilli, ellei toisin mainita.
TÄMÄ ON VIRTUAALIHEVONEN!